Riittävä ja sopiva ääneneristys saadaan aikaan rakentamalla ja suunnittelemalla huolellisesti – saumoissa käytetään vaatimustenmukaisia, riittävän joustavia tiivistemassoja ja laasteja. Testit ovat osoittaneet, että CLT-taloissa on hyvä ääneneristys edellyttäen, että suunnittelu ja asennus on toteutettu oikein.

Ilmaääneneristävyys kertoo, missä määrin rakenne eristää sen kautta kulkevan äänen. Rakenteen ilmaääneneristysluku tarkoittaa rakenteeseen kohdistetun ja sen läpäisseen äänen energian suhdetta desibeleissä. Kun ilmaäänieristysluku on 50 dB, rakenteen läpi pääsee yksi sadastuhannesosa siihen kohdistetun äänen energiasta.

Rakenteen ääneneristävyys riippuu ensisijaisesti rakenteen massasta ja äänen taajuudesta. Yksikertaisissa raskaissa rakenteissa lasketaan ääneneristävyys nk. massalain kaavalla:

R=20*log(m*f)-49 (dB), jossa
R – ääneneristävyys (dB)
m – massa neliömetriä kohtaan (kg/m²)
f – taajuus (Hz).

• • Ääneneristyksen saavuttamiseen pitää rakenteiden olla täysin tiiviitä
  • Halkeama tai aukko huonontaa aina ääneneristystä
  • Akustinen suunnittelu edellyttää aina kokonaisvaltaisen ratkaisun suunnittelua

• Äänenvaimennus prosentteina on usein helpommin ymmärrettävissä oleva luku kuin desibeleissä lasketut arvot:
  1 dB – hyvin vähäinen äänenvaimennus;
  3 dB – iso ja selkeästi aistittava äänenvaimennus, vastaa äänen vaimentamista 20% verran;
  6 dB – äänenvaimennus noin 35%;
  10 dB – äänenvaimennus noin 50% (eli ihminen kokee äänentason vähentämisen 10 dB verran kaksi vertaa vaimeampana äänenä).

Massan tai taajuuden kaksinkertaistaminen suurentaa ääneneristävyyttä 6 dB. Raskaampi rakenne antaa massalain mukaan paremman ääneneristyksen. Se tarkoittaa, että massaltaan isot rakenteet ovat akustiikan kannalta erittäin käyttökelpoisia. Parhaan mahdollisen ääneneristävyyden saavuttamiseen käytetään betonirakenteita. Matalataajuisten äänien eristys voidaan saavuttaa vain raskaiden rakenteiden avulla.

• Ihmiskorva aistii ääniä, joiden taajuus on 20 – 20 000 Hz. Ihminen kuulee puunlehtien havinan – äänen voimakkuus noin 10 dB(A) ja pystyy sopeutumaan myös kuurouttavaan musiikkiin – äänen voimakkuus noin 90–110 dB(A).

Äänenpainetaso (db):

0 – (kuulokynnystaso)

10 – heikko lehtien havina, hiljainen kuiskaus

20 – kellon tikitys, hyvin hiljainen huone

30 – kuiskaus, melutaso hiljaisella käytävällä

40 – hiljainen keskustelu 1m etäisyydellä, melutaso hiljaisella kadulla

50 – normaali keskustelu, hiljainen musiikki

60 – äänekäs keskustelu

70 – hyvin äänekäs keskustelu, katumelu

80 – hyvin äänekäs radiomusiikki, melu vilkkaasti liikennöidyllä kadulla

90 – moottorimelu, moottoripyörä

100 – moottorin melu ilman vaimennusta

110 – orkesterin soitto fortissimo

120 – melu 3 m etäisyydellä lentokoneen potkurista

Alla olevassa kaaviossa on esitetty, että kolme parhaiten melua eristävää materiaalia tavanomaisen äänentehon (2000 Hz) kohdalla ovat jäykkään alustaan kiinnitetty huokoinen materiaali, kokolattiamatto, paksuus 5,5 mm ja ihmisen vartalo. CLT-levy pysyy sallittujen normien (ISO15712) rajoissa. On huomattava, että kaksinkertaisten ikkunoiden ja lautalattian ääniabsorptio on tavanomaisella äänenteholla suurin piirtein samaa tasoa.

Lisätiedot: http://www.clttalo.fi/wp-content/uploads/2016/01/Akukon-154166-1-Finnlog-OÜ-Suunniteltujen-ulkovaippo-jen-äänitekninen-arvio_fi.pdf

CLT-levyn kokoamisessa käytetään puukerrosten yhdistämiseen sideaineena polyuretaaniliimaa. Seuraavassa kolme merkittävintä syytä tämän liimatyypin käyttämiseen:

• ● Pieni menekki yhtä pinta-alayksikköä kohtaan
• ● Nopea puristus- ja kuivumisaika
• ● Hyvät lujuusominaisuudet, jotka varmistavat levyn täyttävän standardin EN 14080 asettamat vaatimukset ja CE-merkinnän myöntämisen ehdot

Polyuretaanin kemiallisen koostumuksen keksi Otto Bayer (1902–1982). Tämän liiman koostumus on alun perin kehitetty Toisen maailmansodan aikana, jolloin sitä käytettiin pelastusliiveissä. Uudentyyppistä ja monikäyttöistä orgaanista eli luonnonmukaista polymeeriä käytetään paperin kyllästämiseen, vaatteiden kestävyyden parantamiseen ja lentokoneteollisuudessa erilaisissa työvaiheissa. Materiaalia käytetään myös muurauksessa, metalli- ja puurakenteiden suojakerroksena. Polyuretaaniliimaa on nykyään käytetty melkein kaikissa usein käytetyissä tuotteissa, mm. kalusteissa, ajoneuvoissa, vaatteissa, kodinkoneissa, rakennusten eristemateriaalina, seinä- ja kattorakenteissa.

Tällainen liimaliitos on kevyt, kirkas, veden- ja kosteuden kestävä, luja ja teollisesti valmistettuna vähäistä valmistusenergiaa vaativa. Yksikomponenttinen kosteuden vaikutuksesta kovettuva liima ei sisällä liuottimia. Liima kovenee ilmankosteuden ja liimattavien materiaalien sisältämän kosteuden vaikutuksesta. Hyvä lämmön- ja kylmän kestävyys WATT 91 mukaan.

Polyuretaanipohjainen liima on energiatehokas, kierrätettävä ja eristeenä toimiva liima. Nämä ominaisuudet tekevät liimasta myös ympäristöystävällisen tuotteen.

Ilmanvaihto tarkoittaa ilman vaihtumista sisätiloissa. Ilmanvaihto varmistaa puhtaan ja raikkaan ilman sisätiloihin ja pitää sisäilman saasteaineet terveyden kannalta turvallisella tasolla. Täydellisesti toimivalla järjestelmällä on sisään tulevan ilman lämpötila vuoden ympäri 20–22° C, ilma on ylimääräisestä pölystä puhdistettu ja ilmamääriä voidaan kaikissa tiloissa erikseen säätää.

Ilma saastuu ilmanvaihdon puuttuessa melko nopeasti. Tärkein saastutuslähde on tilojen käyttäjä. Ilman hengittäminen vähentää sisäilman happipitoisuutta ja ulos hengitettävässä ilmassa on hiilidioksidia, jonka liian korkea taso sisäilmassa saa asukkaan väsyneeksi ja toimettomaksi. Kunnon ilmanvaihtoa tarvitaan myös kosteisiin tiloihin, sillä ylimääräinen kosteus vaurioittaa rakenteita ja on terveydelle haitallista. Ilmanvaihto poistaa tiloista huonon hajun ja ylimääräisen pölyn. Merkittävimmät saastutuslähteet ovat tupakansavu, ruoanlaiton aiheuttamat hajut ja pölyinen sisäilma. Tuotantolaitoksissa on sisäilmasta poistettava myös valmistusprosessissa syntyvät ja ihmiselle haitallisten kemikaalien hajut ja pöly. Vaatimustenmukaisen ilmanvaihdon puuttuminen saattaa aiheuttaa rakenteiden lahoamista ja homehtumista ja pahimmassa tapauksessa jopa rakennuksen purkamisen. Purkutuomio ei ole kuitenkaan pahin seuraus. Puretun tilalle voi rakentaa uuden talon. Homeitiöt ja sienten erittämät myrkyt saattavat aiheuttaa mm. syöpään sairastumista, mutta uutta terveyttä emme pysty hankkimaan.

CLT-levyistä rakennettujen talojen hyvä ilmatiiviys saavutetaan sileiden liitospintojen ja laadukkaiden ruuviliitosten avulla. Liitoskohdissa käytetään lisätiivisteenä ilmatiiviitä teippejä, joka kompensoivat puun luonnollisen paisumisen ja kutistumisen aiheuttamat halkeamat ja ilmareiät.

Lämmin ilma pysyy sisällä ja kylmä ilma ulkona vain sillä edellytyksellä, että rakenteen ovat täysin ilmatiiviitä. Vedon poistaminen parantaa asumismukavuutta ja rakennuksen energiatehokkuutta, joka vähentää taas lämmityskustannuksia. Ilmatiiviys suojaa rakennusta myös erilaisilta vaurioilta, ylläpitää rakennuksen kuntoa ja pidentää sen käyttöikää.

Ilmatiiviydellä on tärkeä rooli rakennusten energiatesteissä ja se vaikuttaa suoraan myös rakennuksen lämmitys- ja jäähdytyskustannuksiin. Ilmatiiviys liittyy viimemainittujen lisäksi myös vaipan kosteusongelmiin (homehtuminen, kosteuden kondensoituminen), vaipan pintojen jäähtymiseen, sisäilman laatuun, vetoon, ilmastointijärjestelmien toimivuuteen, meluun ja paloturvallisuuteen.

Rakennuksen riittämätön ilmatiiviys ilmenee ei-toivottuna ja hallitsemattomana ilmavirtana halkeamien ja rakennuksen riittämättömästi tiivistettyjen osien läpi. Sen aiheuttajina ovat tuuli, lämpötilaerot (nk. savupiippuilmiö) tai ilmastoinnin ilmavirtojen paine-erot. Ilmatiiviyden parantaminen edellyttää monimutkaisia, tarkoin suunniteltuja ja kattavia ratkaisuja. Vaipan yksityiskohdat on suunniteltava huolellisesti, tuulensuojan asentamisessa tulee olla erityisen tarkkana ja liitoskohdat on käsiteltävä ilmatiiviiksi. Tuulensuoja asennetaan normaalisti vaipan sisäpuolelle, joten ilmatiiviyttä mitataan rakennustöiden aikana, kun rakenteeseen voidaan asentaa tarvittaessa lisätiivisteitä. Vaipan riittämätön ilmatiiviys ei tarkoita luonnollista ilmanvaihtoa. Vaipan kautta tapahtuva ilmavirtaus ei hallittavissa, ohjattavissa eikä suodatettavissa. Jos vaippaan on kosteuden johdosta syntynyt hometta tai lahoa, ilma kantaa homeitiöt myös sisätiloihin. Lattian kautta saattaa rakennukseen tunkeutua myös radonia. Myös luonnollisella ilmanvaihdolla rakennettujen rakennukset ulkoseinät saadaan ilmatiiviiksi. Raitis ilma pääsee silloin sisälle ilmaventtiilien kautta, ilmavirta on hallittavissa ja ilma voidaan tarvittaessa suodattaa. Sisäilmaston muokkaamisessa on tärkeä merkitys lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmillä. Vaipan ilmatiiviyttä mitataan ilmamäärällä (l/s, m³/h), joka läpäisee 1 m² alueen seinässä, jonka molemmin puolin on tietty (normaalisti 50 Pa) ilmapaineiden ero. Valmiin rakennuksen vaipan ilmatiiviyttä ei ole mahdollista erikseen mitata, sen johdosta mitataan koko rakennuksen ilmatiiviys ja ilmoitetaan kaikkien seinien keskiarvona.

Rakennuksen ilmatiiviys ilmaistaan myös ilmanvuotoluvun n50-luvun avulla.  Ilmanvuotoluvun n50 mittayksikkönä on 1/h ja se ilmaisee ilman vaihtuvuuden rakennuksessa, jos paine-ero vaipan molemmin puolin on 50 Pa.

Molemmissa tapauksissa käytetään samaa mittausmenetelmää. Kun ilmatiiviys ilmaistaan mittayksiköllä m³/h·m², jaetaan 50 Pa paine-erossa mitattu ilmavirta rakennuksen vaipan pinta-alalla; jos mittayksikkönä on 1/h (ilmanvaihdon kerroin), jaetaan 50 Pa paine-erossa mitattu ilmavirta rakennuksen sisätilojen tilavuudella. Koko rakennuksen ilmatiiviyteen vaikuttavat kaikkien vaippojen, liitoskohtien, ikkunoiden ja ovien yms. ilmatiiviydet. Ilmanvaihtojärjestelmät eivät vaikuta suoranaisesti vaipan ilmatiiviyden mittaustuloksiin, sillä raitisilmaventtiilit, ilman sisääntulo- ja poistoventtiilit teipataan mittausten ajaksi umpeen.

Rakennusten ilmatiiviyden mittaaminen

Rakennusten ilmatiiviyttä voidaan arvioida:

● mittaamalla vaipan läpäisevää ilmavirtaa paine-eron ollessa vakiona, nk. BlowerDoor-menetelmällä;

● paineistamalla rakennuksen tietyllä taajuudella eli nk. vaihtelevan paineistuksen menetelmällä;

● passiivisen merkintäkaasun menetelmällä

“BlowerDoor”

Se on eniten käytetty rakennusten ilmatiiviyden mittausmenetelmä, josta on laadittu standardi, joka on voimassa myös Virossa: EVS EN 13829:2001

“Thermal performance of buildings – Determination of air permeability of buildings – Fan pressurization method”. Rakennuksen ulko-oveen (tai ikkunaan) asennetaan ilmatiiviyden mittauslaite. Laite koostuu kehyksestä, jonka koko voidaan muuttaa, ilmatiiviistä kankaasta, puhaltimesta sekä mittaus- ja ohjauslaitteista. Mittauslaitteen puhallin tuottaa sisä- ja ulkotilojen väliin suunnitellun paine-eron. Mittauksen aikana mitataan ilmavirta, joka vaaditaan suunnitellun paine-eron ylläpitämiseen. Sama ilmavirta, joka kulkee puhaltimen läpi, siirtyy rakennukseen myös vaipan ja halkeamien kautta. Mittaukset suoritetaan erilaisilla painetasoilla, sekä alapaineen että ylipaineen vallitessa, enintään 10 Pa välein, normaalisti 0…±60 Pa. rakennuksen vaippojen ilmatiiviyden mittaamiseen suljetaan kaikki muut aukot, jotka ovat normaalisti suljettuja, raitisilmaventtiilit ja ilmanvaihtojärjestelmä teipataan ja lisäksi teipataan myös uunien ja takkojen aukot, sillä alapaineen johdosta saattaa niistä tulla nokea sisätiloihin. Sisäiset väliovet jätetään auki. Lisäksi varmistetaan, että lattiakaivojen hajulukoissa on vettä. Koko rakennuksen ilmatiiviyden mittaamisen lisäksi pitää aina selvittää myös ilmavuodot rakennuksen vaipassa. Niiden selvittämiseen käytetään infrapuna-lämpökameraa tai merkkikaasun ilmaisimia.

Ilmatiiviyden mittaus „Blower Door“ menetelmällä.

Rakennuksen ilmatiiviyttä voidaan mitata myös standardinmukaisen painetestin (EN 13829) avulla, jossa talon ilmapainetta nostetaan 50 Pa ja seurataan ilmanvaihdon nopeutta rakennuksen sisällä. Ilmavuodon määrä ei saa ylittää 1 yksikköä tunnissa.
seuraavassa on esitetty ilmavuoden lukemat erilaisissa rakennuksissa:

• ● Passiivitalo n50 = 0.6
• ● Tiivis talo n50 = 1
• ● Uusrakennukset n50 = 3–4
• ● Tavanomainen tiiveys n50 = 5…10
• ● Vuodon rakenne n50 = 15

Rakennusten tavallisimmat ilmanvuotopaikat:

• välikaton ja yläpohjan ja ulkoseinän välinen liitoskohta;
• ikkunat ja ovet sekä niiden ja rakennuksen vaipan liitoskohdat;
• asennuksen läpiviennit ilma- ja höyrysuluissa;
• lämmityslaitteiden ja savupiippujen läpiviennit ilmasuluissa;
• pistorasiat, katkaisijat, jakorasiat

Monen sadan muun tärkeän asian rinnalla tarvitsemme aina myös lämpimiä ja raikkaita asuintiloja. Asumismukavuudesta ei voi puhua, kun ulkona on ilma kylmä ja pakkanen puree ja kylmyys jatkuu myös kotona.
Miellyttävän lämmin asunto, jossa lämpötila pysyy tasaisena ja ilma on raikasta joka huoneessa, keittiössä, kylpyhuoneessa ja muuallakin, on nykyaikaisen asumisen perusvaatimus. Talon sydän on aina lämmitysjärjestelmän lämmönlähde. Sillä, mitä polttoainetta siinä käytetään, on iso merkitys. Kuten sanotaan – mikä palaa, se myös lämmittää. Palaako polttoaine paikallisessa lämmityslaitoksessa tai jossain kaukolämpökeskuksessa ja lämpö siirretään taloon putkia pitkin, se on vain osa kokonaisuudesta. Tärkeä merkitys on myös sillä, miten helppokäyttöinen lämmitysjärjestelmä on ja minkä verran se vaatii RAHAA. Tässä voi taas kerran todeta, että ”rikas ei ole se, joka ostaa paljon ja kalliisti, vaan se, joka kuluttaa vähemmän”.
Meidän maantieteellisellä asuinalueella voidaan valita sopiva useiden polttoainetyyppien joukosta. Joitakin energianlähteitä ei ole otettu käyttöön tai käytetään vain vähän. Mutta myös perinteisiä lämmönlähteitä käytetään usein melko epäedullisella tavalla.

Lämpöä voi tuottaa monella eri tavalla. Polttoaineena voidaan käyttää puuta sen monissa eri muodoissa (halkoina, puupelletteinä jne.), polttoöljyä, sähköä, kaasua, auringonenergiaa, maa- ja ilmalämpöä jne. Miten voisi muuttaa nämä energianlähteet mahdollisimman hyödyllisellä, taloudellisella ja tehokkaalla tavalla lämpöenergiaksi? Mikä vaihtoehto olisi paras, sen saa jokainen itse päättää ja se riippuu paljolti omista varoista ja toivotusta asumismukavuuden tasosta.
Rakentamisessa on tärkeä merkitys rakennuksen lämmöneristävyydellä eli vaipan ja ilmanvaihtojärjestelmän kautta tapahtuvan lämpöhävikin poistamisessa.

Edellä olevassa kaavassa on esitetty, että CLT-levyn normin mukaisen U-arvon 0,2…0,25 [W/m²K] saavuttamiseen tarvitaan lisälämmöneristettä.

Ulkovaipan energiatehokkuuden minimivaatimusten mukaisesti tulee suunniteltavien ja rakennettavien rakennusten seinien lämmönläpäisykertoimen (U-arvon) olla korkeintaan 0,2…0,25W/(m²K). U-arvo kuvaa, miten paljon tehoa (w) tarvitaan yhtä neliömetriä kohti, jotta saavutettaisiin tietty 1 asteen lämpötilaero eristerakenteen yli. U-arvon pohjalta voidaan laskea seinä lämmöneristekerroksen paksuus.

Ulkoseinän U-arvon määrittelevät yleensä siihen asennettujen materiaalikerrosten lämmönjohtavuudet. Materiaalikerroksen U-arvo lasketaan kertaamalla sen lämmönjohtavuus materiaalikerroksen paksuudella (m). Pienempi lämmönjohtavuus tarkoittaa parempaa lämmöneristyskykyä. Euroopassa yleisesti käytettävien lämmöneristysmateriaalien keskimääräinen lämmönjohtavuus λ = 0,037(W/m²°C).

Alla olevassa taulukossa on vaipparakenteet jaettu kahteen tyyppiin: a) lämmöneristemateriaalit ja b) erilaiset kantavien rakenteiden seinämateriaalit. Lämmöneristemateriaalien kohdalla ilmenee, että perinteisenä lämmöneristemateriaalina käytetyn lasivillan lämmönjohtavuuskerroin on 1/3 verran parempi kuin sahanpurueristeellä ja 2 kertaa huonompi kuin ikkunateollisuudessa lämmöneristeenä käytettävällä argon-kaasulla. Seinän kantavien rakenteiden osalta ilmenee, että puun lämmönjohtavuuskerroin on Fibo-harkkoon verrattuna kaksinkertainen ja betoniin verrattuna kymmenen kertaa parempi.

„1800-luku oli teräksinen aikakausi, 1900-luku vannoi betonin nimeen, mutta 2000-luvulla nousee etusijalle puu.“

Alex de Rijke

CLT eli ristilaminoidun kerrospuun valmistus käynnistyi Sveitsin Lausannessa 1990-luvun alussa. Lukuisat yritykset aloittavat valmistuksen itse hankkimien patenttien pohjalta. Itävallassa on vuodesta 1996 lähtien vaadittu nykyaikaisten ristilaminoitujen kerrospuutuotteiden kehittämisessä tieteellisten tutkimusten suorittamista. Tuotekehitys polki muutaman vuoden melkein paikoillaan, mutta sai vuonna 2000 uutta tuulta siipiensä alle ja samalla kasvoi myös CLT:n käyttö, osittain ympäristöystävällisen ajattelutavan voimistumisen ja rakennusvaatimuksissa tehtyjen muutosten (etenkin Ruotsissa ja Alankomaissa), parannettujen markkinointitapojen ja jälleenmyyjäverkoston perustamisen myötä. Oleellisen tärkeä oli myös havainto, että CLT ei ole enää pelkkä kokeileva/innovatiivinen rakennejärjestelmä. Eurooppalaiset valmistajat ovat noudattaneet ETA:n antamia parametreja koskevia periaateohjeita, joiden mukaan tuotekehityksessä on noudatettava eurooppalaisten standardien (EN) asettamia vaatimuksia. Yleisimmät rakennustyypit ovat kerrostalot ja opetuslaitosten rakennukset. Euroopan johtavia CLT-tuotteiden valmistusmaita ovat Itävalta, Saksa, Sveitsi, Ruotsi, Norja ja Iso-Britannia. Uusimmat valmistuslaitokset otetaan lähiaikoina käyttöön Ruotsissa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa. CLT:stä käytetään myös nimityksiä ristiinlaminoitu kerrospuu ja massiivi-rakennuspuu.

Euroopan suurimmat tuotantolaitokset:

Puun merkitys rakennusmateriaalina on ajan myötä kasvanut niin huimaa vauhtia, että sitä ei olisi kukaan osannut muutama vuosikymmenen sitten vielä ennustaa. Palonsuoja- ja melueristeasioihin keskittyneet rakennustekniset tutkimukset, materiaalien kehittäminen, teknisten ohjelmistojen kehitystyö ja uudenlaiset valmistusmenetelmät ovat avanneet aivan uusia ulottuvuuksia puurakennusten suunnittelussa.

CLT (Cross laminated timber eli ristiinlaminoitu kerrospuu) on kokopuulevy, joka koostuu vähintään kolmesta toinen toisensa suhteen ristikkäin sijoitetusta liimapuulevystä. Kun kerrospuulevyyn on liimattu vähintään viisi kerrota, keskimmäisten kerrosten levyjen sivureunoja ei tarvitse liimata. Suurin tuotannossa oleva levykoko on tämän hetken tietojen mukaan 3,5×15 m, paksuus 0,4 m. Liimaamiseen käytetään ympäristöystävällisiä PUR(polyuretaani)-pohjaisia liimalaatuja. CLT-levyjä käytetään sisä- ja ulkoseinien sekä väli- ja vesikattojen rakentamiseen. Hyvin suunnitellut, rakennetut sekä säältä ja kosteudelta suojatut CLT-levyistä rakennetut talot kestävät usean vuosisadan ajan.

CLT on tulevaisuuden materiaali sen lukuisten, tavanomaisia materiaaleja parempien ominaisuuksien johdosta. CLT:n edut ovat mm.:

• Myönteinen vaikutus CO₂-päästöihin
• Ympäristöystävällinen ja säästävä rakennustapa
• CLT on betonia tai tiiltä kevyempi materiaali
• Hyvä lämmöneristävyys
• Erinomainen palonkestävyys
• Materiaalin asennus on helppoa ja nopeaa, esikäsittelytarve on vähäinen
• Parhaat lujuusominaisuudet, kuiva rakentaminen
• Kestää maajäristysten vaikutuksen
• CLT:n käytössä on asuintiloissa hyödyllistä pintaa 10% verran enemmän
• Miellyttävät ja terveellinen sisäilmasto

CLT on hyvin joustava ja sitä on helppo yhdistää muihin rakennusmateriaaleihin. Levy kestää erinomaisesti kuormituksen kahdessa tasosuunnassa, joten CLT on avannut puun käytölle rakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa aivan uusia ulottuvuuksia. Materiaalin käyttö omakotitalojen ja kerrostalojen, liikehuoneistojen ja teollisuuslaitosten rakentamisessa on jatkuvassa kasvussa.

Yleistiedot:

● Käyttö – ensisijainen käyttö seinien, lattian rakennusmateriaalina asuintiloissa ja muissa rakennuksissa.

● Maksimileveys – 3,5 m

● Maksimipituus – 16,5 m

● Paksuudet – 60–400 mm

● Kerrosten rakenne – liimattu, ristiinlaminoitu kerrospuu

● Puulaji – kuusi (keskikerroksissa voidaan käyttää mäntyä, päällimmäisissä kerroksissa voidaan halutessa käyttää mäntyä ja lehtikuusta)

● Kerrosten lujuusluokka – C24, sisäkerroksissa, jos mahdollista, myös C16 [EN 338]

● Kosteuspitoisuus – 12% ± 2%

● Liima – formaldehydivapaa PUR-pohjainen liima kerrosten, sormijatkosten ja pintojen liimaamiseen

● Pinnan laatu – a) ei-näkyvä laatu b) teollinen laatu c) näkyvissä oleva laatu – kaikki pinnat on hiottu

● Paino – noin 470 kg/m³

● Mittavaihtelut kosteuspitoisuuden mukaan:
a) pituussuunnassa: 0,02% puun kosteuspitoisuuden muuttuessa 1%
b) paksuudessa: 0,24% puun kosteuspitoisuuden muuttuessa 1% puun kosteuspitoisuuden muutos 1%

● Paloluokitus –
a) puulevyt, pois lukien lattiat -> Euroclass D-s2, d0
b) lattiat -> Euroclass Dfl-s1

● Vesihöyryn diffuusioresistanssi – 20–50 µ [EN 12524]

● Ominaislämpökapasiteetti – 1600 j/(kg*K) [EN 12524]

● Käyttöluokka – käyttöluokat 1 ja 2 [EN 1995-1-1]

CLT-levyn merkittävin etu on sen palonkestävyys. CLT-levy on palonkestävyysominaisuuksiltaan parempi materiaali kuin mm. teräs korkeissa lämpötiloissa.

On helppo ymmärtää, että puurakenteet ovat erittäin paloherkkiä. CLT-levyn ominaisuudet ovat tavanomaisiin puurakenteisiin verrattuna huomattavasti parempia. [lue lisää]

CLT-levyn palonkesto-ominaisuuksien kuvaamisessa on lähdettävä palonkeston merkityksestä. Palonkestävyys tarkoittaa materiaalin kykyä estää palon leviäminen ja ylläpitää palolle altistuneiden rakenteiden kantavuutta. Palonkestävyys ilmoitetaan aikayksikköinä palon syttymisestä materiaalin kantavuuden menettämiseen. Palonkestävyys ilmoitetaan normaalisti minuutteina: 30, 60 tai 90 minuuttia.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu, että R-90 täyttyvät, kun CLT-levyjen paksuus on 175 ja 245 mm. 105 mm paksuinen CLT-levy ei vasta edes R60 vaatimuksia. Testausmenetelmä pohjautuu standardiin ULC S101.

CLT-levyn valmistus eli teollinen vaihe

a) Sahatavaran leikkaaminen mittoihin – näönvarainen lajittelu

b) Sormijatkoksen jyrsintä, liimaus ja puristaminen

c) Odotusaika

d) Yksittäisten levyjen höyläys

f) CLT-levyn liimaaminen ja puristus

g) Odotusaika

h) Jälkikäsittely – pakkaaminen

CLT asennus eli rakennusvaihe
1) Pystysuuntaiset liitokset ristikkäin olevien seinäelementtien välissä
2) Vaakasuuntaiset puolitappi-liitokset lattialevyjen välissä
3) Lattialevyjen liitokset nousevan kerroksen seinälevyihin
4) Pystysuuntaiset puolitappiliitoksen seinälevyjen välissä

Puumateriaalien käyttö vähentää hiilidioksidi (CO₂) päästöjä. Puu hyödyntää ja tallentaa kasvun aikana hiilidioksidia kasvuympäristöstään eli puu materiaalina syntyy auringonenergian ja fotosynteesin yhteisvaikutuksesta. Yhdessä kuutiometriä puuta on tonni hiilidioksidia, joten puun tehokkaampi käyttö vähentää maailmanlaajuisesti kasvihuoneilmiön vaikutusta. Puuta on uusiutuvana luonnonvarana käytetty lämmöntuotantoon jo satojen tuhansien vuosien ajan.

Hiilin tallentuminen kerrostalorakenteisiin [kg/m²]

Edellä olevasta kaaviosta näkee, että CLT-levyn hiilen tallentamisen kyky ylittää kivin/betonin kyvyn jopa 14-kertaisesti!

Metsänkäytön ja sahatavarateollisuuden tarjoamat tuotteet auttavat vähentämään hiilen absorptiota ja vähentämään merkittävästi CO₂ syntymistä – tällainen puunkäyttö on varteen otettava vaihtoehto myös fossiilisten polttoaineiden käytölle.

Ympäristönsuojelun kannalta tarkasteltuna ovat erityisen merkityksellisiä seuraavat neljä ominaisuutta:

• ● Pienempi energiankulutus valmistuksessa muihin materiaaleihin verrattuna
• ● Lyhempi käsittelyaika luo lisäsäästöä
• ● Materiaalien kierrätyksen antama lisäarvo
• ● Mahdollisuudet valmistusjäämien hyödyntämiseen